she was close, close enough to be your ghost

Tänään iltapäivällä viulunkieliä ja valkeat sormet otelaudalla, tumma yö tähtien kera, vaaleat hiukset tuulen omina kun pyöräilen jälleen takaisin kotiin.

Lantioluut eivät näy niin paljon kuin näkyivät juuri viikko sitten. Mietin mitä olen tehnyt ja tiedän liian hyvin. Vaalenkeltavalkoraidallinen yöpaita ja vaaleansiniset lakanat. Viuluetydejä nuottitelineessä, en ole soittanut niitäkään pitkään aikaan, on ollut liikaa muuta ajateltavaa.

Kuukausi ja sitten pois täältä, kolmentuhannen kilometrin päähän. Mutta aika ei lopu juuri sen vuoksi, se loppuu paljon aiemmin. Salaisuus.

Kohta yksi ystävä tulee meille, sitten täältä koululle ja niin. Minulla on vieläkin yöpaita päällä ja hiukset takussa. Ihanaa.