sacred tree and other secrets

Pojan lävitse kävi kolea viima, lasinsirpaleista tulleet haavat värittivät hänen melkein läpinäkyviä, kalpeanvaaleita kämmeniään. Kyynärpäiden verisuonet näyttivät tanssivan hänen ihollaan, vaihtavan paikkaa pienestäkin hipaisusta. Kaulakuoppaan jäätyneet sormenjäljet ja talven jättämät hennot aallot pojan poskipäillä, kevät ei saanut tilaisuutta sulattaa viileää sielua.

Mustat sekaiset hiukset, meripihkasilmät metsänvihreillä vivahteilla. Kullanhohtoisia tähdenlentoja näytti putoavan hänen katseensa myötä pojan kävellessä pitkin jäätyneitä, varjoisia kujia.

Kaatosade pyyhkäisi maailmankartan jälleen tyhjäksi, asteroidiluodit upposivat haavoittaen sisälle pojan sirpaleiksi särkyneeseen kristallisydämeen.

"Varo aavepolkuja ja hukuttavaa merivirtaa Stingray", kuiskasin.

until the edge of nowhere

Selkäni on verinaarmuilla, nokkosenpolttamat silmäluomet ja hopeiset linjat ranteilla. Viime yö oli sekava, puheluita ja hämmentäviä keskusteluja. Hän turhautui, tiedän, suuttui minuun. Ja vaikka näin hänet lukemattomia kertoja hymyillen, keskustellen, minun kulkiessa ohi hän ei hymyillytkään enää.

Enkä ymmärrä, yritin kyllä parhaani, yritin selittää ja yritin toimia oikein. Yritinyritinyritin yritin enkä jaksa enää, en aio enää puolella sanallakaan selitellä tekemisiäni.

Tänään kävin pikaisesti kaupungilla, koulu loppui hyvin aikaisin. Merimieskengät, tummanvihreä kauluspaita huppareiden alla, kylmästä sinertävät kädet. Sinelmiä ranneluiden ytimissä, sydämeni kartta ei yllä sinun omaasi saakka.

Raitapaitoja, tiukat farkut, nahkatakki, tummat hiukset unesta sekaisin sekä juurikasvu. Tuoksuu tupakalle, öljymaaleille sekä mintulle, ullakon lakanat sängyllään.

Ymmärryksen äärirajoilla liikkuen, tummia mustelmia lapaluilla, sataman lokit eivät lakanneet kirkumasta. Helmenvalkea aave kulki pitkin selkäni jänteitä, pitkin minun häilyviä epäselvyyksiäni.

On vielä kiinni henkilössä jonka leiskuvat silmät korventavat taivaanrannan päättymättömään tulenkajoon.

it takes real blood to numb the lovers

Toivoisin omien verisuonieni paistavan ihon alta, sinivirheä meri on jo vallannut kämmeneni ja rintakehäni, ranteiden sisäsyrjillä planetaarinen sumu hohkaa tummanviolettia.

Tiesinhän minä ettei tästä tulisi mitään, halusin toivoa, olen typerys.
(syy on minun, itsehän esitän jäätävää)

Auringonsäteet kipusivat pitkin kyynärpäitä aina silmäkulmiin asti, tummanvihreys vaihtui merensiniseen, taivaan poikki kiitävät pääskyset ja Raven kyselemässä lempiväriäni. Luonnonvalkea ja mintunvirheä, sekä hämärä sumunsininen. Enkä osannut vastata, hämmennyin.

Päivääni väritti pieni konsertti (Oasis - Wonderwall, Nirvana - Smells Like Teen Spirit) ja minä koversin punaiset kenkäni asfalttiin. Kauluspaitoja ja revittyjä farkkuja, takkuiset hiukset valuivat olkapäiltä selkänikamiin. Tänään kävin myös ostamassa vaaleansinivalkoraidalliset merimieskengät.

Solisluille kuiskaisin salaisuudet, jos vain sanoisit jotain, puolikas sanakin käy. Ranskankielinen kappale ja akustinen kitara, luonnosvihko sekä käsiini hajoava universumi.

(shh)

shining stars, you know how i feel

Ei tunnu miltään.

Hukkasin kännykkäni ettei tarvitsisi vastata kenellekään mitään, en ole ollut pitkään aikaan kuultavissa. Haluan olla pelkkä mitätön salaisuus, umpisolmuja keuhkoihin neulottuna, niin ettei henkäystäkään pääse vuotamaan ulos.

Raven on jälleen kummallinen, kumma kumma kumma eikä edes sanat riitä. Ja yksi toinenkin, kolmannesta en enää tiedä. Kummatkin arvoituksia, joita en halua selvittää. Ratkaisu, pakeneminen.

Auringonsäteitä ja kirjaston hyllyjen välissä hymyilyjä. Olen lukenut vieraskielisiä kirjoja, valokuvannut, kirjoittanut. Jättänyt syömättä, monia päiviä monia hetkiä, jolloin ei edes ole tarvinnut.

Painoni on kohta siellä missä sen halusinkin olevan,
mutta tuntuu kuin mitään muutosta ei olisi tapahtunut.