it takes real blood to numb the lovers

Toivoisin omien verisuonieni paistavan ihon alta, sinivirheä meri on jo vallannut kämmeneni ja rintakehäni, ranteiden sisäsyrjillä planetaarinen sumu hohkaa tummanviolettia.

Tiesinhän minä ettei tästä tulisi mitään, halusin toivoa, olen typerys.
(syy on minun, itsehän esitän jäätävää)

Auringonsäteet kipusivat pitkin kyynärpäitä aina silmäkulmiin asti, tummanvihreys vaihtui merensiniseen, taivaan poikki kiitävät pääskyset ja Raven kyselemässä lempiväriäni. Luonnonvalkea ja mintunvirheä, sekä hämärä sumunsininen. Enkä osannut vastata, hämmennyin.

Päivääni väritti pieni konsertti (Oasis - Wonderwall, Nirvana - Smells Like Teen Spirit) ja minä koversin punaiset kenkäni asfalttiin. Kauluspaitoja ja revittyjä farkkuja, takkuiset hiukset valuivat olkapäiltä selkänikamiin. Tänään kävin myös ostamassa vaaleansinivalkoraidalliset merimieskengät.

Solisluille kuiskaisin salaisuudet, jos vain sanoisit jotain, puolikas sanakin käy. Ranskankielinen kappale ja akustinen kitara, luonnosvihko sekä käsiini hajoava universumi.

(shh)