shining stars, you know how i feel

Ei tunnu miltään.

Hukkasin kännykkäni ettei tarvitsisi vastata kenellekään mitään, en ole ollut pitkään aikaan kuultavissa. Haluan olla pelkkä mitätön salaisuus, umpisolmuja keuhkoihin neulottuna, niin ettei henkäystäkään pääse vuotamaan ulos.

Raven on jälleen kummallinen, kumma kumma kumma eikä edes sanat riitä. Ja yksi toinenkin, kolmannesta en enää tiedä. Kummatkin arvoituksia, joita en halua selvittää. Ratkaisu, pakeneminen.

Auringonsäteitä ja kirjaston hyllyjen välissä hymyilyjä. Olen lukenut vieraskielisiä kirjoja, valokuvannut, kirjoittanut. Jättänyt syömättä, monia päiviä monia hetkiä, jolloin ei edes ole tarvinnut.

Painoni on kohta siellä missä sen halusinkin olevan,
mutta tuntuu kuin mitään muutosta ei olisi tapahtunut.