until the edge of nowhere

Selkäni on verinaarmuilla, nokkosenpolttamat silmäluomet ja hopeiset linjat ranteilla. Viime yö oli sekava, puheluita ja hämmentäviä keskusteluja. Hän turhautui, tiedän, suuttui minuun. Ja vaikka näin hänet lukemattomia kertoja hymyillen, keskustellen, minun kulkiessa ohi hän ei hymyillytkään enää.

Enkä ymmärrä, yritin kyllä parhaani, yritin selittää ja yritin toimia oikein. Yritinyritinyritin yritin enkä jaksa enää, en aio enää puolella sanallakaan selitellä tekemisiäni.

Tänään kävin pikaisesti kaupungilla, koulu loppui hyvin aikaisin. Merimieskengät, tummanvihreä kauluspaita huppareiden alla, kylmästä sinertävät kädet. Sinelmiä ranneluiden ytimissä, sydämeni kartta ei yllä sinun omaasi saakka.

Raitapaitoja, tiukat farkut, nahkatakki, tummat hiukset unesta sekaisin sekä juurikasvu. Tuoksuu tupakalle, öljymaaleille sekä mintulle, ullakon lakanat sängyllään.

Ymmärryksen äärirajoilla liikkuen, tummia mustelmia lapaluilla, sataman lokit eivät lakanneet kirkumasta. Helmenvalkea aave kulki pitkin selkäni jänteitä, pitkin minun häilyviä epäselvyyksiäni.

On vielä kiinni henkilössä jonka leiskuvat silmät korventavat taivaanrannan päättymättömään tulenkajoon.