dark shines bringing me down

Autiomaalaulut jäivät kauas taakse, hukkuivat syksysateisiin ja liian tiheisiin iskuihin (sydän sattui rintalastaa vasten). Saippuakuplan ulkopuolella on niin paljon helpompaa hengittää, en toivoisi ketään suljettavan kultaisiin häkkeihin, hopeaneuloin lävistettäviä kylkiluita sekä kirjavat sulat sängyn alla.

Kulmaluiden alta varoittavia katseita minuun päin, lasi-ikkunoiden takana irvistän kädet pisamaposkiin painettuna. Serbiankieliset kirjat kaatuivat päälle variksien lennähtäessä olkapäille, sulje ovesi niin että ranteet räsähtävät sirpaleiksi.

Alla sirkusteltta ja multaa silmäluomien sisäpuolella, umpeen muurautuneet verkkokalvot sekä kiviä silmäripsien lomassa.

minä sekä ne kolmetuhatta muuta

akrobatiaa tulivuorten reunoilla

laavakivet jalkapohjien ympärillä

only a northern song

Oikeastaan, voin paremmin kuin koskaan.

Kesäni on ollut lempeä, silittänyt (tällä hetkellä) oravanruskeita hiuksiani hellästi, peitellyt tähtitaivaisiin yön koittaessa. En halua vahingoittaa itseäni enempää, aavelinjat ranteilla näyttävät kauniilta ilman punareunaisia silmiä, ilman ihon alla puhjenneita verisuonia.

Pohjoisen laulut kaikuvat kaukaa lähtevien varjojen näkymättömien kylkiluiden lomasta. Hyvästelin monia minulle turvallisia asioita, kuten ujouden. Rehellisesti, en ole antanut ajatustakaan syömisille. Ymmärsin olevani kasassa jälleen.

Tänään salamoi, pilvet löivät hopeareunaisia teriä alas maahan, raastoivat unikonkukkien terälehdet veitsenterävillä pisaroillaan. Kauluspaitailen kotonani akustisen kitarani kanssa, nuottipapereita lattialla ja vaaleilla lakanoilla.

Näin pisamapojua kaupungilla,
yhtä suloinen ja eksynyt kuin aina ennenkin.

s k i n n y l o v e

Vaaleansiniset lakanat ja tummia mustelmia ranteen sisäsyrjillä, minun vereni kiehumispisteeseen saakka katoamisyrityksiä jäljitellyt. Viisi tuntia ja väsyneet äidinkielen tunnit. Viisitoista minuuttia jolloin Raven jäi kanssani tyhjään luokkaan ja istui viereeni kun huomasi minut ja mustekynäilyni appelsiinivihkoon.

Yön lantioluihin ulottuvat mustat hiukset kutittavat poskipäitä sotkeutuen omiini kultaisiin, keskipäivällä syntyneisiin vahinkohymyilyihin ohikulkijoille. Minä pyysin odottamaan.

Viima läpi luiden, pyyhkäisi minut takaisin meren aaltoihin, keuhkot jäätyneet punasolujen kertyessä ihohuokosiin.

Raven, mitä sinä minusta haluatkaan sotkuisine hiuksinesi, tummanvirheine silminesi.

Kääntyi ovelta takaisin huomatessaan minun jäävän luokkaan. Mustareunaiset silmät seurasivat kapeita, norsunluunvalkeita kasvoja. Sotkuiset hiukset kasvoilla sekä revityt sukkahousut. Minä kuusitoista vuotta. Minä, joka en ole saavuttanut elämässäni yhtään mitään mainitsemisen arvoista.

Tänään oli musiikkiopiston pääsykoe osa kaksi, teoria. Mitä jos kestäisin vain vuoden eteenpäin, meren rannoilla särkisin itseni osaksi valkeaa hiekkaa, siruiksi seitinohuiden kaislojen käsivarsille.

Tummat juonteet iiriksissä repi hänen polvilumpionsa pitkin kevätkatuja. Siitä pisamakasvoisesta en tiedä mitään, vaaleita kasvoja koristavia ja kissa ikkunalaudalla.

Hämäräkeskusteluja, maahan luodut katseet ja huominen jota en odota.

she was close, close enough to be your ghost

Tänään iltapäivällä viulunkieliä ja valkeat sormet otelaudalla, tumma yö tähtien kera, vaaleat hiukset tuulen omina kun pyöräilen jälleen takaisin kotiin.

Lantioluut eivät näy niin paljon kuin näkyivät juuri viikko sitten. Mietin mitä olen tehnyt ja tiedän liian hyvin. Vaalenkeltavalkoraidallinen yöpaita ja vaaleansiniset lakanat. Viuluetydejä nuottitelineessä, en ole soittanut niitäkään pitkään aikaan, on ollut liikaa muuta ajateltavaa.

Kuukausi ja sitten pois täältä, kolmentuhannen kilometrin päähän. Mutta aika ei lopu juuri sen vuoksi, se loppuu paljon aiemmin. Salaisuus.

Kohta yksi ystävä tulee meille, sitten täältä koululle ja niin. Minulla on vieläkin yöpaita päällä ja hiukset takussa. Ihanaa.

sacred tree and other secrets

Pojan lävitse kävi kolea viima, lasinsirpaleista tulleet haavat värittivät hänen melkein läpinäkyviä, kalpeanvaaleita kämmeniään. Kyynärpäiden verisuonet näyttivät tanssivan hänen ihollaan, vaihtavan paikkaa pienestäkin hipaisusta. Kaulakuoppaan jäätyneet sormenjäljet ja talven jättämät hennot aallot pojan poskipäillä, kevät ei saanut tilaisuutta sulattaa viileää sielua.

Mustat sekaiset hiukset, meripihkasilmät metsänvihreillä vivahteilla. Kullanhohtoisia tähdenlentoja näytti putoavan hänen katseensa myötä pojan kävellessä pitkin jäätyneitä, varjoisia kujia.

Kaatosade pyyhkäisi maailmankartan jälleen tyhjäksi, asteroidiluodit upposivat haavoittaen sisälle pojan sirpaleiksi särkyneeseen kristallisydämeen.

"Varo aavepolkuja ja hukuttavaa merivirtaa Stingray", kuiskasin.

until the edge of nowhere

Selkäni on verinaarmuilla, nokkosenpolttamat silmäluomet ja hopeiset linjat ranteilla. Viime yö oli sekava, puheluita ja hämmentäviä keskusteluja. Hän turhautui, tiedän, suuttui minuun. Ja vaikka näin hänet lukemattomia kertoja hymyillen, keskustellen, minun kulkiessa ohi hän ei hymyillytkään enää.

Enkä ymmärrä, yritin kyllä parhaani, yritin selittää ja yritin toimia oikein. Yritinyritinyritin yritin enkä jaksa enää, en aio enää puolella sanallakaan selitellä tekemisiäni.

Tänään kävin pikaisesti kaupungilla, koulu loppui hyvin aikaisin. Merimieskengät, tummanvihreä kauluspaita huppareiden alla, kylmästä sinertävät kädet. Sinelmiä ranneluiden ytimissä, sydämeni kartta ei yllä sinun omaasi saakka.

Raitapaitoja, tiukat farkut, nahkatakki, tummat hiukset unesta sekaisin sekä juurikasvu. Tuoksuu tupakalle, öljymaaleille sekä mintulle, ullakon lakanat sängyllään.

Ymmärryksen äärirajoilla liikkuen, tummia mustelmia lapaluilla, sataman lokit eivät lakanneet kirkumasta. Helmenvalkea aave kulki pitkin selkäni jänteitä, pitkin minun häilyviä epäselvyyksiäni.

On vielä kiinni henkilössä jonka leiskuvat silmät korventavat taivaanrannan päättymättömään tulenkajoon.

it takes real blood to numb the lovers

Toivoisin omien verisuonieni paistavan ihon alta, sinivirheä meri on jo vallannut kämmeneni ja rintakehäni, ranteiden sisäsyrjillä planetaarinen sumu hohkaa tummanviolettia.

Tiesinhän minä ettei tästä tulisi mitään, halusin toivoa, olen typerys.
(syy on minun, itsehän esitän jäätävää)

Auringonsäteet kipusivat pitkin kyynärpäitä aina silmäkulmiin asti, tummanvihreys vaihtui merensiniseen, taivaan poikki kiitävät pääskyset ja Raven kyselemässä lempiväriäni. Luonnonvalkea ja mintunvirheä, sekä hämärä sumunsininen. Enkä osannut vastata, hämmennyin.

Päivääni väritti pieni konsertti (Oasis - Wonderwall, Nirvana - Smells Like Teen Spirit) ja minä koversin punaiset kenkäni asfalttiin. Kauluspaitoja ja revittyjä farkkuja, takkuiset hiukset valuivat olkapäiltä selkänikamiin. Tänään kävin myös ostamassa vaaleansinivalkoraidalliset merimieskengät.

Solisluille kuiskaisin salaisuudet, jos vain sanoisit jotain, puolikas sanakin käy. Ranskankielinen kappale ja akustinen kitara, luonnosvihko sekä käsiini hajoava universumi.

(shh)